Oltiin taas näyttelemässäkin, tällä kertaa mun synnyinsijoillani Tampereella. Määhän olen kotoisin Ylöjärveltä siitä ihan vierestä. Aikasin aamulla lähdettiin ajamaan Tamperetta kohti, ja sitä ennen vietiin vielä Maisa hoitoon. Paikalle oli taas saapunut aika monta parsonia, muistaakseni 42 yhteensä! 

Meillä oli oikeen sukukokouskin siellä, kun paikalle oli tullut mun iskä Ossi, veli Mauno ja sisko Mire, sekä vielä kolme mun puolisiskoa; kaksi Ossin puolelta, Tara ja Tina, ja sitten vielä Nekun toisesta pesueesta se Lissu. Me tultiin kaikki keskenämme TOSI hyvin juttuun, mut niinhän me tullaan kaikkien kanssa! Se kulkee keeneissä!

Tässä me ollaan kaikki sekalaisessa järjestyksessä, äippä lainasi tämän kuvan tuolta mun iskän plokista, toivottavasti sen äippä ei tykkää kyttyrää...Mää seison tossa keskellä valjaissani, maassa makaa Mauno, ja Ossi suputtaa jotain Mirelle. Niin me ollaan kaikki kuin saman marjatertun marjoja, kaikki kauniita ja komeita! Ja ihania ja kilttejä.

Tampereella oli tuomaritäti, joku Luyidmila Nikitina, Venäjältä. Se oli hyvä tuomaritäti, tykkäs meittistä KAIKISTA, ja monista ERI:n arvoisesti. Mää ja Mauno saatiin vielä SA:tkin!! Ja mää VOITIN mun luokkani! Vähäks mää olen hyvä, kerrankin oli tuamari, jolla oli silmät päässä! tämmösiä se Luyidmila musta saneli: "Very typical. Good size. Good length of head. Good eyes. Enough neck. Enough front for age. Enough volume and length of chest. A bit short short (??).Slightly sunking croup. Good coat, movement free with energy."

Tuloksena oli siis NUO ERI NUK1 SA! Mikä oli äipän ja kasvatti-äipän Eijan mielestä TOSI hyvin! Mulla olis kuulemma voinu olla mahdollisuus ihan SERTtiinkiin, jos mää vaan olisin jaksanut edes YRITTÄÄ ESIINTYÄ siellä paras narttu-kehässä........... Se tuomaritäti tykkäs musta, mutta äippää vähän harmitti, kun multa kuulemma katos kiinnostus ihan kokonaan jatkokehissä...No mun mielestä sitä ympäri ravaamista oli nyt vaan ihan liikaa...ainakin tarpeeks. Ja mua rupes sitten ja vähän väsyttään. Äippä oli ottanut ihan KÄVYNKIN mukaan just tätä varten, mut en kai mää nyt semmosesta kävystä innostu mikä EI LENNÄ minnekään, vähäks mälsä käpy! Mun miälestä siellä kehässä nyt ei vaan kertakaikkiaan TAPAHTUNU oikeen yhtikäs mitään, joten määkin olin sitten aikas rauhallinen...

Tässä tuomaritäti tarkastelee mua, ja tän pöytäpönötyksen mää kyllä osaan!

Me ollaan tossa ihan keskellä

ja tässä kierretään taas sitä kehää....

ja kerran vielä pojat!!

Välillä pidettiin onneks taukojakin, ja sillon sai herkkuja!! Tässä mää tuijotan äipän käsiä, sillä niissä on kuivattua ANKKAA!

Äipän sylissä huilaamassa 

Me jouduttiin sitten lopuks vielä johonki kasvattaja-kehäänkin kisaamaan, siis Ossi, Mauno, mää ja Lissu. Maunoa ei näy tässä kuvassa. ensin on siis Ossi-iskä, sitten mää ja Lissu.

Tossa mää ja Lissu, mää oon vasemmalla. Tolla äipällä ja Eijalla on melko keskittyneet ilmeet, ja me vedetään Lissun kanssa vaan ihan rutiinilla ja tunteella  Toi Lissu on mua nuorempi, mut kyllä sen mun pual-siskoks tunnistaa! Kasvatti-äippä sai meittien avustuksella kasvattaja-luokasta KP:n ja tultiin siis toisiksi. Hyvä me ja onnea kasvatti-äippä Eijalle!

Kiva päivä meillä oli, ja oli tosi kiva nährä vihrosta viimein toi mun Ossi-iskä, ja sisaruksetkin uuremman kerran. Olis vaan ollu kivaa päästä vähän telmimään keskenään, mutta ehkä sitten joskus myähemmin! Tämmöset päivät on kivoja, näkee paljon tuttuja ja saa uusiakin kavereita, ja sitten saa PALJON HERKKUJA!!

Parin viikon päästä me näytellään ihan koko viikonloppu! Lauantaina nährään taas Anniina ja Tara, ja sitten Johanna ja Jussi tulevat Niilon  kanssa sinne ryhmänäytelmään! Kivaa! 

Kotia tultua äippä vei mut ja Balmerin mettään, ja istuskeltiin meitin "omilla kallioilla" aurinkoo ottamassa. Ja sitten kun tultiin takas kotio, Maisakin oli tullut hoidosta! Voi vitsi, että mulla olikin sitä jo ikävä!!! Me kapsahdettiin heti toistemme kaulaan ja alettiin painimaan. 

"On siis kevät
kuljen Hakaniemen rantaan,
tuuli ei tuule mutta sade kyllä jaksaa"... (Tavaramarkkinat: "Kevät")

No ei kyllä ihan Hakaniemen rantaan, mutta Kulosaaren kasinon rantaan...kuljettiin kolmen koplan eli Balmerin, Mimin ja Maisan kanssa. Ollaan ulkoiltu nyt aika ahkeraan Mustikkamaalla, kun siellä A/ ei ole päivisin juuri ketään, B/ siellä ei ole lainkaan koirankakkakasoja, ja sehän on hyvä, kun ulkoiluttaa rokottamatonta pikku pentua C/ se on vaan niin messevä mesta! 

Taustalla häämöttää Kulosaaren Kasino

Hauska kuva, vaikka mikään ei olekaan terävää, paitsi Maisan pää! Kuvasta välittyy kuitenkin hyvin meno ja meininki! Taustalla näkyy Korkeasaarta.

Toissapäivän retkellä heiteltiin hiekkarannalla keppejä niin maan vimmattua vauhtia; Balmer ja Mimi olivat aivan haltioissaan!! Balmer riehui niin paljon, että veti itsensä ilmeisesti aivan "maitohapoille", onneksi tänään tulikin ns. lepopäivä ihan sään puolestakin, kun on satanut kuin saavista kaatamalla koko päivän...Balmer ja Mimi ovat kummatkin aivan keppihulluja! Puoli tuntia heiteltiin niille keppejä ees taas, ja koirat saivat todella hyvää liikuntaa, nimittäin hiekassa juokseminen LUJAA ei ole kauhean kevyttä  Mimi rakastaa sitä, kun saa oikein kunnolla päästellä höyryjä ulos, eli paahtaa tuhatta ja sataa menemään, se oli suhteellisen helppoa piiiitkällä hiekkarannalla, kun ristinsieluakaan ei ollut mailla eikä halmeilla. Maisaa hiukan harmitti, kun vauhti ei vielä riittänyt toisten mukaan...mutta Maisa ratkaisi asian omalla tavallaan; Maisa odotti aina kun Mimi tuli kohdalle (kovassa vauhdissa) ja tarkkaan tähdätyllä hyökkäyksellä napsautti hampaansa kiinni Mimin valjaisiin, ja roikkui siinä sitten mukana...hidastamassa Mimin vauhtia! Olisi pitänyt saada videolle, oli meinaan sen verran hauskan näköistä touhua...

Mimi on hypännyt tässä juuri laiturilta, ja Maisa odotti alhaalla ja nappasi kiinni Mimarin valjaista...maasta se pienikin ponnistaa!

Balmer ja Mimi ovat IHAN LIEKEISSÄ kun saavat mellastaa ja kaivaa hiekkarannalla! Huippu-harraste nro1!

Ja tätä tehdään kesällä sitten aamusta iltaan mökin hiekkarannalla...kaamean ulinan säestyksellä...noo, onneksi ei oo naapureita lähellä!!

Pääsiäispyhien aikaan nuorempaa polvea vihittiin tämän hauskan harrastuksen saloihin...Maisa ei ihan vielä syttynyt...

...vaan juoksenteli innoissaan ympäriinsä...

...ja otti tuntumaan hiekan todelliseen olemukseen...  Tätä kuvaa ystävämme Anni Aaltonen on kommentoinut sanomalla: " Tässä olis hyvä hepulin alkutilanne" ! Niinpä, sen voi melkein aistia...

Puuhaa, haisteltavaa ja tehtävää riitti. Mustikkamaa on oikea parsonien puuhamaa! Ainakin niin kauan kunnes auringonottajat valtaavat joka nurkan ja sopen...mut ei hätää, silloin meidän Saabin nokka näyttääkin Ahvenanmaata kohti 

Tytöt beachilla

Kepit ovat niin KOVA JUTTU, ainakin Mimille...varsinainen puuseppä! Mimin pentuaikojen mielipuuhaa olikin kaikenlaisen puisen materian muokkaaminen toisenlaiseen olotilaan...Mimi The Carpenter

Ja komee Balmer, uskomattoman hyvässä kunnossa; iloinen ja onnellinen 13-vuotias teräsmiäs, mamman oma MUSSUKKA  Kaikkien "turhakkeiden" (lue: pekingeesien, tipsujen ym.karvaplleroiden) kauhu, lenkkipolkujen kruunattu kuningas, äipän korvaamaton kasvatus-apu, kaikkien kulmakunnan narttujen  päiväunien kohde sekä Mimin ja Maisan PARAS KAVERI ja korvaamaton kurinpitäjä...Balmer on vaan niin ...ja kaikkee yhtä aikaa ja täysillä!!! Koirien koira ja urosten uros, meidän Baltsu.

Kaunis, kauniimpi...Maisa!  Paitsi että Maisa on kaunis, hän on myös todella ihana ja rakastettava pentu! Me ollaan kaikki NIIN ILOISIA, että Maisa tuli meille 

Täällä sitä riittää lääniä temmeltää! Omakin pää ihanaisesti tuulettuu merituulessa, ja alkaa taas kaivata jo saaristoon...meillä on ollut todella kivoja iltapäiväretkiä Mustikkamaalla, ja koiratkin ovat saaneet juosta ja nauttia vapaudesta. 

Ja kotona tehtiinkin sitten loppupäivä tätä....kyllä terrierit ovat sitten suloisia nukkuessaan  Kaikki kolme nukahtivat samoin tein, kun pääsivät autoon, eivätkä jaksaneet kotona edes syödä ennen kuin vasta illansuussa...taitaa se kevätilma sittenkin olla jotenkin väsyttävää...kaikki kolme olivat kuin "palkan saaneita" niin kuin vanha turkulainen sanonta kuuluu. 

Lisää vaan tämmösiä päiviä, väsynyt terrieri on tyytyväinen terrieri...ja sama pätee meihin kaksijalkaisiinkin. Ai että kun on kivaa, kun on taas kevät, ja pian saa olla ulkona melkein aamusta iltaan. 

 Meidän kolmen kopla toivottaa kaikille oikein Hyvää Pääsiäistä!

Mimin poseeraus; aina yhtä ihana, rakastettava, lempeä ja suloinen Mimari 

Maisan poseeraus; Maisa on luonnonlahjakkuus mitä tulee poseeraamiseen 

Tässä "iskä" ja "äiskä" seuraavat tenavan edesottamuksia....Maisaa kiinnosti kovasti mitä pääsiäismunan sisällä onkaan!

Aprillipäivänä oltiin koko konkkaronkka tässä lähellä semmosessa paikassa kuin Mustikkamaa. Se on aikas kiva paikka; Balmer ja Maisa saivat juaksennella siellä vapaana, ja mun piti JUOKSUJEN takia olla hihnassa....siis mää en käsitä! JUOKSUJEN aikana siis ei saa JUOSTA vapaana...miksikä ihmeessä niitä sitten kutsutaan juoksuiksi??!!

Säänjumalat suosivat meittiä eilen; aurinko paistoi ja kallioilta olivat lumetkin jo sulaneet  Vähänkö oli kivaa kaivella kaikkia mättäitä ja haistella kevään hajuja!!

Tässä me poseerataan kaikki oikein kunnon perhepotretissa!

Balmerkin on ottanut ton Maisan suajelukseensa, ja jää aina odottaan Maisaa, jos se jää jonnekin perää pitämään. Balmerin kanssa toi Maisa enimmäkseen ulkona hilluukin, mulla kun on nääs vähän kiirus juaksennella ees taas kevään hajujen villitsemänä, ja onhan mulla nyt tää JUAKSUAIKAKIN...Balmer on vaan niin PARAS päällikkö; onhan se välillä vähän nipo (pitää aikas tiukkaa kuria meinaan, iskä onkin sanonu, et jos Baltsu olis ihminen, niin se olis armeijan kapiainen ammatiltaan!!), mutta Balmer on kuiteskin tosi reilu ja pitää meittien pualia 

Toi Maisa piti välillä käärii tommotteeseen kapaloon ettei sille olis tullut kylmä. Maisa on viälä aikas piäni...mutta tosi reipas! Kipittää meittien perässä kovaa vauhtia!

Mustikkamaalla Maisa sai vähän haistella merituulta ja juaksennella hiakkarannalla, sai vähän esimakuu kesää varten, kun me muutetaan taas kesäkuukausiksi sinne Ahvenanmaalle....vähäks me muuten Baltsun kanssa odotetaan sitä!!! 

Tässä on nyt sitten tää mun ja Balmerin pikkusisko Maisa. Maisa on tosi kiva, me ruvettiin melkein heti leikkimään...ja mää annan ton Maisan voittaa, kummää oon niin paljon isompi. Mää oon tosiaankin ISOsisko. Ensin me vähän Balmerin kanssa kattottiin, että mikä ihmeen mittarimato toi oikeen on, kun se on viälä niin piäni...mut kyl toi Maisa on ihan oikee parsoni! Maisan hianompi nimi on Green Perry´s Queen of Hearts eli Sydänten Kuningatar tai HerttaRouva...me kyllä kaikki rakastuttiin Maisaan ihan samantien, niin että kai se sitten on enempi semmonen Sydänten Kuningatar! Balmer viälä pikkusen yrittää esittää vaikeesti tavoteltavaa...mutta kyl mää sen tiädän, et se tykkää jo tosta mittarimadosta, kun se on ihan kiltti tolle Maisalle. Ja aikas usein toi Balmer menee ihan Maisan viäreen kiinni haistelemaan sitä. Kyllä meille tulee viälä huippujännää yhdessä! Aikas kivaa et mulla on nyt oma pikkusisko 

Mää ja mun pikkusisko Maisa

 Maisan aamuvenytys...

Paljon onnea, haleja ja rapsuja meidän iki-ihanalle pörröpäälle Balmerille, joka putkahti valloittamaan maailman tasan 13 vuotta sitten! Suokoon Luoja yhteisen taipaleemme jatkuvan vielä pitkään. Balmer, sinä olet meille niin hirrrrrmuisen RAKAS! Tänään juhlistimme Baltsun synttäreitä paistamalla koko porukalle paljon lehtipihvejä, jotka Balmer meille ystävällisesti tarjosi lahjaksi saamastaan kilon pakkauksesta. Me ihmiset laitoimme höysteeksi vähän konjakilla höystettyä sienisoossia, ja hyvää oli! Balmer ja Mimi nauttivat omansa ihan "all naturel" ja tuntui maistuvan! Balmer sai myös toivottua uudistusta leluvalikoimaansa ja pussillisen suosimiaan herkkupaloja. Herrasmiehenä Balmer jakoi omista herkuistaan myös parhaalle kaverilleen Mimille. Kyllä meillä oli kiva päivä!

Mahtavaa maaliskuuta kaikille lukijoille ja muillekin luamakunnan olennoille!

Tää näkymä saa mut ja Balmerin ihan villiintymään, ja äipän ja iskän se saa kuulemma rauhottumaan! Siinä kohtaa ainakin koirat ja ihmiset eroaa toisistaan! 

Meillä on ollut niin tosi kivaa viimeiset kolme viikkoa, ettei me oikein kehrata edes sanoo kuinka kivaa!! Meillä on nääs semmoset äippä ja iskä, jotka pystyy seikkailemaan meittien kanssa keskellä kirkasta päivää, kun ne ovat semmosia "yrittäjiä", ja sitten ne tekee niittä hommia oman aikataulun mukaan! Jee, passaa meille! On ne munkin miälestä aikas moisia yrittäjiä...ainakin ne yrittää saada mua tottelemaan... Tässäkin mää olen just havainnut semmosen hiihtelijän tuolla horisontissa, ja miätin just parhaillaan, et pitäiskö sitä lähtee kattomaan vähän lähempää...äipän miälestä tiätty EI

Tässä sitten kävi just niin; mää menin vaan, vaikka äippä nimenomaan kielsi. Mää tiedän, et äippä ei yhtään tykkää kummää en kuuntele, mut mää en voinu ittelleni mitään... Baltsu ei ikinä tuu mukaan, se ei koskaan jätä äippää...

Tuolla mää sitten kuikuilin kun äippä huuteli mua...kyllä mää sitten kuitenkin meen aina takaisin, mut mä en kuulemma sais itte päättää että miten kauas mää voin mennä...ja sitä mää en tosiaankaan ymmärrä??

Pari päivää sitten meitä oli tällainen kokoonpano jäälenkillä; mää esittelen nyt vaan meitit; eli mää ite (Mimi) ja Balmer ja sitten mun paras kaveri Kerttu (ceskyterrieri, toi musta tyyppi) ja sitten vielä Hetty (Petit Basset Griffon Vendeen). Ne on mun ihan parhaat kamut, ja Balmerin myös. Äippä sanookin meittiä Balmerin Enkeleiksi .

Balmer´s Angels ryhmäkuva. Äippä sanoo et se on vähän niinko Charlien Enkelit...kuka se Charlie on, älkää vaan multa kysykö?! 

Meillä oli toooosi kivaa, ja vauhtia riitti. Musta näkyy vaan peräpää, kummää meen aina ekana, Kerttu ja Hetty on enempi tommosia "tappijalkoja", niin ei ne aina pysy mun vauhdissa mukana...Hetty on tossa keskellä. Se Kertun äippä Maija on tosi hyvä ompeleen kaikkia juttuja, ja Kertulla onkin tommottia kaikkia kivoja fleecepukuja. 

Tässä meillä on vähän neuvonpitoa siittä, että minnekkä seuraavaks lähdettäis...äipät kuiteski yrittää kattoo meittien perään...

Balmerilla on meno päällä, eikä olla muuten heikolla jäällä! Älkää lukijat vaan olko huolissanne, että me oltaisiin heikoilla jäillä; äippä ja iskä on aikas hyviä tiätämään milloin ei jäälle kannata mennä, ja täällä ei muuten oo edes kuin enimmillään 50 cm vettä...niin että ei siinä kastuisi kuin jalat! Mut ei oo hätää, jää oli tänäänkin ainaskin 30 cm paksuu, eli oli jäätyny pohjaan saakka...tää lahti missä me ollaan, on semmonen lintujen pesintälahti; äippä sanoo, että tää on vaan semmonen "kuralätäkkö". Täällä on tosi turvallista hyppiä jäällä! 

Ja niinhän me hypitäänkin! Me mennään Balmerin kanssa ihan sekaisin kun päästään jäälle; aina ensiksi Balmer räkyttää parikymmentä minuuttia, ja se jopa äityy jahtaamaan mua. Tänäänkin meillä oli huisin hauskaa! Äippä on ottanut meille myös tennispallot mukaan, ja niitä heiteltiin tänäänkin ainaskin tunti! (Tennispallot ovat mukana myös siitä syystä, että niiden avulla Mimin mielenkiinto ei "karkaile" liikaa ei-toivottuihin suuntiin, kuten hiihtäjät  ja mahdolliset muut koirat. Tennispallo on Mimin hallintaan paljon tehokkaampi kuin makupalat! Toim.huom. Mutta ei kerrota sitä hänelle )

Mää ja Kerttu irrotellaan!

Balmer kattoo meittien perään...

Toi on Hetty, vaikka näyttääkin pupulta noitten korvien kanssa...mut ei ne jää noin!

Hetty ja kaisla. 

Balmerilla riittä virtaa; kukaan ei kyllä ikinä usko, että Baltsu on meitä yli 11 vuotta vanhempi! Balmer on oikee aito TERÄSMIÄS!  Ja MUN isoveli...vaikka noi kaikki tytöt on siihen kyl aikas lääpällään 

Tässä mennään sitten kotia kohti...askellet ei vielä paina, mutta ei me paluumatkalla kyllä enää NIIN RIEHAKKAITAKAAN olla...

Paitsi Balmer, joka osaa aina jakaa energiansa; tasanen suoritus aina ja kaikkialla ja koko ajan. Parsonien ihan A-luokkaa!

Näitten jääkävely-reissujen jälkeen kotona sitten tehdäänkin loppupäivä tätä:

L-e-v-ä-t-ä-ä-n; väsyneinä mutta ONNELLISINA! Kyllä nää jääkävelyt on ihan parasta! 

 Hepskukkuu, ja hilpeätä helmikuun loppupuolta vaan kaikille lukijoille!

Vähäks hianoo, kun valo vaan lisääntyy ja lisääntyy koko ajan, neljä minuuttii päivässä tulee valoa lisää joka päivä! Se on ihan hei WAU! Kesä lähestyy ja MÖKKIKAUSI, jeeeee! Ja uimakausi. Ja kiva-kausi. Kesällä on kyl eri kivaa.......vaikka on mun miälestä aina kivaa. Äippä ei nyt niin paljoo tykkää siittä kurakelistä lokakuusta joulukuuhun, mut ei se meittii Balmerin kanssa paljoo haittaa!  Talvella nää lenkit meren jäällä on kyl ihan parasta!! 

Tässä me mennään mää etunenässä (tiätty!!) Kertu ja Maijan kanssa.

Viikonloppuna oltiin sen mun kaverin Kertun ja sen äipän Maijan kanssa Jollaksessa....semmosessa paikassa kun Porvariskuninkaan uimaranta. Aikas hiano nimi paikalle, ja aikas hiano on paikkakin. Me ollaan oltu siällä äipän ja iskän kanssa monta kertaa, mut nyt me otettiin Maija ja Kerttu mukaan. Ne ei ikinä ollu käyny siälä aikasemmin. Kerttu ei kyl kauheesti välittäny siittä hankessa kahlaamisesta, kun sillä on semmotteet vähän lyhyemmät jalat kun meitillä, mut kyl Kerttu selvis kuiteskin iha hyvin. Tässä me Balmerin kanssa mennä viiletetään! Balmerkin villiintyy aina kun päästään jäälle juaksenteleen; ensin se aina haukkuu semmotteen pual tuntii yhtä soittoo...ja jopa jahtaa mua, mitä se ei juurikaan tee, ellen mää oikeen onnistu ärsyttään sitä tarpeeks 

Tästä otoksesta oikeen näkee kun toi Balmer on ihan INNOISSAAN!

Aika hyvin siellä jäällä pystyttiin juaksentelemaan, välillä oli enempi lunta, ja sitten toi Balmer kulkikin ihan äipän jalanjäljissä, ettei sen tarttenu kahlata, mut mää viiletin vaan pitkin aakeeta laakeeta.

Täs mun TYYLInäyte oikeeoppisesta JÄÄLÖNKYTTELYSTÄ...

Tähän väliin äippä halus tunkee taas noitta "tunnelmarehui" 

Kertun kanssa meillä oli tosi kivaa...niinko aina! Kerttu on mun PARAS kaveri!  Ja Balmerin kanssa...

Välillä Kerttu jäi meittistä vähän jälkeen, kun lumi oli syvempää, ja Kertun pää vaan näkyi hankesta...mut mää odotin Kerttua vähän matkan päässä; kaverii ei jätetä!!

Sitten piti aina välillä tarkkailla maastoa...siälä näkyi jokunen pilkkijä ja hiihtäjä horisontissa....äipän miälestä piäninä pisteinä...mut sehän ei estäny mua ja Balmerii huamaasta niittä!!! 

Haloo, hei!!!! Havaittu pilkkijöitä tyyrpuurissa!!! Pakkohan mun sitten oli vähä komentaa niitä, kun ei toi Balmer ollu niistä moksiskaan!!

Balmer oli kyl muuten tarkkana ku porkkana!! 

Ja tää ei oo sitten mikään tippukiviluala...yhren saunan terassin alapuali oli jäätynyt tommotteeks ja iskä otti siittä paljon kuvia.

Äippä halus ottaa Iskästä ja Balmerista kuvan, kun aikas useen toi iskä on näillä retkillä ton kameran takana.

Välillä oli pakko pitää piäntä evästaukoo.

Ja äipällä on AINA taskussa pussillinen semmosia pehmeitä kana-tyynyjä; Kyl ne mullekin maistuu ulkona, mut sisällä mää en syä niittä koskaan!! Balmer on ihan hulluna niihin, kulkee lähellä äippää ja tuijottaa vaan monesti äipän taskuu, kun se tiätää että niittä kana-tyynyjä on siälä. Mulle ei tu koskaan mitään sanomista kenenkään kanssa ruuasta, mää tiärän että sitä on aina ja tarpeeks, ja ettei mua kuiteskaa jätetä ilman. Onhan maailmassa paljon miälenkiintosempiakin juttuja kun ruaka!!!!! Balmerkaan ei koskaan kyttää ruakaa, eikäs meillä oo koskaan ollu mitään sanomista ruuasta; ja sitä paitti joskus mää saan syärä Balmerin lautaseltakin sen ruuat, vaikka se olis ite siinä viäressä; Balmer on sillain kyl eri reilu tyyppi. Aika usein me vaihdetaankin lautasia Balmerin kanssa, jotenski se ruaka on niinko toisen lautaselta makosempaa  

Toi äippä on sanonu, että meitin kotona ei koirien tartte kytätä ruakaa eikä tapella siittä; sitä on aina ja tarpeeksi, ja koskaan ketään ei jätetä ilman. Ja ruualla ei leikitä eikä sillä kiristetä; sitä ei niinko käytetä pelinappulana koirankasvatuksessa; äippä onkin sanonu et nappulat nappuloina ja kasvatus kasvatuksena....meillä piretään myäs aina kuivaruakaa kupissa, eikäs äipän koirat oo kuulemma koskaan ollu ahneita eikä ikinä tapellu ruuasta tai vahtinu sitä...niin et kyl se sitten varmaan tiätää mistä se puhuu. Äippä sano tualta viälä, et se haluaa et sen koirat niinko tottelee ja haluaa olla sen seurassa muutenki kuin ruuan takia...Mää voin ainaski omasta pualestani sanoo, että mää olen aina saanu tarpeeks ruakaa ja se on ollu hyvää. Varsinki se paahtopaisti....ja kana.  Ja kyl ton äipän ja iskän kanssa on niin kivaa, et kyl mää niittä rakastan vaikkei sitä paahtopaistii oliskaan!

Tässä mää kyl katon äippää näin tiiviisti sen takia, et kohta siältä taskusta tulee kuivattuu ankkaa lisää...kun mää tulin kutsusta luokse enkäs lähteny niitten pilkkijöitten perään.....kuivatun ankan takia kannattaa jo vähän tullakkin....mut jos olis ollu jotain kuivii nappuloita, niin sitten ne pilkkijät olis kyl vetäny pidemmän korren....

Balmer, mun oma kaveri 

iskä ja Kerttu....Kerttua ei meinaa eres nährä kunnolla tuolat iskän mustan untuvatakin uumenista...

Toivottavasti viälä päästäisiin uurestaankin tonne jäälle....ennen kuin se valo lisääntyy niin paljon että sulattaa jäät pois!

Kaikille tuttaville ja kavereille me halutaan ton velipoijjaan kanssa toivottaa oikein hyvää ystävänpäivää! Ainakin mun miälestä kaikki kaverit on ihan huisin tärkeitä!! Mää en tulis toimeen ilman mun kavereita, meillä on aina eri kivaa leikkiä ja juasta yhressä! Ennen mun tuloa perheeseen toi Balmer ei oikein välittäny yhtään (voiks semmosta eres olla???) kavereista, oma perhe on aina ollu sille niinko se tärkein juttu....mutta nyt on kuulkaa ääni muuttunu kellossa! Balmer on ollut 11 vuoden tauon jälkeen jopa koirapuistossa, ja se tykkää siittä tosi paljon! Vähäks kivaa, hei! Sitten jos sinne puistoon tulee joatin liian enerkisii kavereita, niin sillon äippä tai iskä lähtee Balmerin kanssa niin sanotulle "sakkokiarrokselle" mettäpoluille" ja mää jään sitten puistoon kavereitten kanssa. Kun mää tykkään kaikista...no ainoon poikkeuksen muorostaa semmonen iso belgian paimenkoira Penta...siittä mää en tykänny yhtään, se oli iha liian villi ja mää halusin vaan pois puistosta. Mut äippä sai sen Pentanki rauhottumaan sen verran, että me saatiin kaikille hyvä fiilis, kun äippä sanoo et se on tosi tärkeetä ettei lähretä vaan pois ja pakoon kun pelottaa vaan rauhotetaan tilanne ja kasvetaan sen yli. Mitä sekin sitte tarkottaa...mut emmää kuiteskaa haluu leikkii sen kanssa. Piste. Mut toivotettaan nyt Pentallekki hyvää ystävänpäivää ihan varmuureks.

Joo, ja kuulkaa, tosta Balmerista on tullu varsinainen "vonkamiäs"...se flirttailee melkeen kaikkien tyttöjen kanssa nykyään. Ykskin päivä puistossa se rakastu tulisesti semmoseen Kukka-nimiseen porokoiraan...ja tunne oli kyl molemminpualista. Se tykkää Kertustakin, siittä mun PARHAASTA kaverista, ceskyterrieristä. Kerttu on ollu meillä monta kertaa kylässä, ja Balmerinkin mälestä Kerttu niinko kuuluu meittien laumaan! Kaikkii kavereita mää en nyt viitti alkaa luetteleen erikseen, kun niittä on niin paljon, varmaan 50! mut erityisesti mää mainitsen ton Niilo-parsonin, joka on mun ihan paras hepuli-kaveri! Niilo on tooosi ihana. Me aikas usein puistoillaan ja lenkkeillään yhressä. Onneks Nipa asuu tossa ihan lähellä. Nipa.

Ja sitten mun ihan eka ja paras koirapuistokaveri on Hugo, tö Greyhound! Hugo on ihan mahtava! Ja miettikää, Balmer ja Hugo voi olla samaan aikaan puistossa, ei mitään onkelmaa! Ja sitten erityismaininnan ansaisevat vielä Balmerin iänikuinen tosi ystävä Eppu ja sen pikkusisko Hetti. Eppu on vuoden nuarempi kuin Baltsu, joten niillä on siinäkin miälessä paljon yhteisiä juttuja. Eppu ja Hetti on Petittejä...ja jos ette tiiä mitä se tarkottaa, ottakee selvää...

Nyt kun ystävistä ka kavereista puhutaan, niin kyl Balmer on mun ihan paras kaveri ja mää rakastan sitä enempi ko mittää muuta! Mut vitsi kun mää tykkäisin kun mulla olis lisäks vaikka pikkusisko, kun toi  Baltsu ei oikeen viitti jahtaa ja juasta mun kanssa...se on enempi semmonen "Päällikkö" ja rauhanmiäs. Ja mää tykkäisin juaksennella ja kiitää kaverin kanssa ko tuuli! Toivottavasti noi ihmiset hakis jostain jonku siskon mulle...kyl mää uskon et toi Balmerkin jaksais vahtii vaiks meittiä olis kaksikin.  Varsinki nyt kun siittä on tullu tommonen naistenmiäskin...

Vähäks oli kivaa lauantaina kun me lähdettiin koko porukka yhressä parsonlenkkeileen Annin ja Kitin kanssa Viikkiin! Tai enste ton Balmerin ei pitänykkää tulla mun ja äipän mukaan, kun sillä Kitillä (Ratkiller honey Roll) oli viälä juoksu........emmää kyl yhtään ymmärrä mitä tekemistä sillä on minkää kanssa, kyllähän mulla ainakin on koko ajan niinko JUOKSUAIKA...määhän tykkään juasta niin paljon kuin kintuista lähtee vauhtia! Mun miälestä kaikilla, ainaski parsoneilla, on aina juaksuaika...mehän juastaan aina kun vaan nährään toisiamme!  No, niinko toi äippä arvaskin, niin eihän Balmerilla ollu mitään onkelmaa Kitin juaksujen kanssa...Balmer on niin kauheen kiltti ja herrasmiäs, ettei sille tulis miäleenkään alkaa käymään kenenkä päälle "sillai" jos se ei oo sallittuu...Äippä on huamannu, et toi Balmer, joka on varsinki OLLUT erinomaisen hitaastilämpiävä toisii koirii kohtaan, kannattaa tutustuttaa vieraisiin tyttökoiriin just sillon kun niillä on ne "juaksut", sillon Balmer ihastuu niihin ikihyviks  eikä yleensä sitte myähemminkää murraa niille.  Mää en tota lokiikkaa nyt ihan ymmärrä, mut onkohan siinä äipällä sitte miälessä semmonen, et toi Balmer pysyis jotenki niinko hyväs kunnos, kun "juaksujen" aikaan just tutustuis...et Balmer joutuis niinko juakseen peräs tai jotain???Ihmeellisii joskus noi ihmisten jutut...No, eniveis, täs olis nyt sitten kuvamateriaalii meittien parsonlenkistä ja Balmerin uudesta ihastuksesta, Kitistä.

Ihana Kiti  (huamakkaa muuten et Balmeril on aikas hyvä maku....)

Tässä me ollaan koko konkkaronkka!

Me tultiin kyl tosi hyvin juttuun ton Kitin kanssa! Meillä oli eri kivaa, kun peuhattiin ja juastiin yhressä. 

Välillä piti ottaa piäntä painimatsia! Ja sitten taas tutkii, et löytyiskö vaiks jotai hyvii jäneksenjälkii seurattavaks...

Ja täs Kiti oikeen kyntää tua lumihankes

Me ollaan veljekset ko ilvekset! Eija Tö Suunnittelijakin sano, et toi Kiti on ihan kuin mun pualsisko Lilli (Kamunkorven Laiha Lissu)! 

Laitetaa tähän ny vähä maisemakuviiki, että te saatte jonkunlaise käsitykse näistä meittien ulkoilumaastoista. Noi ihmiset oli jotai satunnaisii ohikulkijoi...paljoo muita ei ollu viälä liikkeellä, kun me lährettiin melko aikaseen liikkeelle.

Ja tualla mää tönötän keskel peltoi...meinasin lähtee tommotteen koirakon perään, mut en sitten kuitenkaa hilpassu meneen...kun noi muutkin lähti ihan toiseen suuntaan.

Mun upee profiili 

Tasapualisuuren vuaksi laitetaan tähän ny Balmerin kuva myäs!

Ja arvakkaa mitä me löyrettii? No HEVOSII...siis ei heti tulis kyl kenenkä miäleen, et me ollaan hei Helsingin keskustasta semmosen parinkymmenen minuutin päässä!! Haloo! Hevosii, lehmii, latoja, maatalouskoneit ja mitä viälä!! Kattokaa ny:

Ja tässä me poseerataan tommosen laron eressä...täällä tuaksuski semmotteelta "maaseurulta"...toi Kiti villinty ihan kauheesti niistä hevosista!

Vähäks hianoo, hei!! Me asutaan niinko Suamen suurimmas kaupunkis, ja sit kuiteski meitin takapihal näyttää tältä!!! Mut mehän ei asutakkaa missää keskustas...hyi olkoon...äippää ja iskää ei sinne sais enää asumaan kuulemma villipetolaumaka!

Tunnelman luamiseks vähä rehukuvii...

Ja sitte taas asiaan, eli tässä mää ja Kiti päästellään vähä höyryjä, eli juastaan niin nopeesti ku pystytään!!!!

Tualla taustalla siintää toi "meitin maatila"...ei vaines...se on Viikin koetila. Siällä oli muuten muutama lehmäkin ulkona, nojaili seinään ja paistatteli aurinkos. Iskä ei huamannu ottaa niistä yhtää kuvaa...

Ja tässä taas koko revohka koossa

Me tallailtti ja juastiin pari tuntia ton Kitin ja Annin kanssa...kyl oli kivaa! Sitten illemmalla mää pääsin viälä koirapuistoon semmosen Tofu-nimisen seropin kanssa...se on meitin tuttavaperheen koiranpentu. Tofun kanssa oli kanssa eri kiva juasta. Mut illalla väsytti kyl aika lailla...kotia tultua me vaan Balmerin kanssa syätiin ja mentiin maate. Niinko sitä sanotaan; väsyneinä mutta onnellisina 

Sen pitunen sitten se, ja tähän loppuun taas tunnelmarehui, eiks se kuulu asiaan...